Mukavuusalueella on mukava möyhiä

Näin vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa on hyvin tyypillistä miettiä omaa kehittymistä ja asettaa uusia tavoitteita, jotka ohjaavat oikeaan suuntaan. Myös monessa yrityksessä ja tiimissä mietitään samaa.

Self-help-oppaat painottavat rohkeutta sekä epämukavuusalueille astumista, jos haluat oppia uutta ja tunnistaa omat vahvuutesi. Karsi epäolennainen ja keskity ytimeen. Miten tämä onnistuu organisaation markkinointi- ja myyntiosastolla? Miten karsia turha ja tunnistaa se ydin, johon keskittyä?

Aidosti olennaisen löytäminen ei ole välttämättä helppoa tänä aikana, kun tekeminen on monimuotoistunut. Erilaiset markkinoinnin ja myynnin automaatiot sekä alustat liidiputkineen mahdollistavat mittaamisen ja kehittämisen. Kohina on kova, mutta unohtuuko tässä tohinassa helposti se oma pesä?

Uskallatko pöyhiä omaa pesää?

Vuoden alussa erilaiset trendit ja ennusteet usuttavat jo seuraavan markkinointi-ilmiön perään ja pehmentävät samalla maaperää uusille teknologioille ja ratkaisuille. Markkinoinnin pitää olla yhä kohdennettavampaa ja yksilöidympää. B2B-puolella on viimeistään nyt tehtävä tuloksellista asiakkuusmarkkinointia. Megatrendit kertovat, että yritysten elinehto kisassa pysymiseksi on verkostoitua yhä vahvemmin. Mutta kenen kanssa? On syytä pohtia, mitkä ovatkaan lopulta ne oman tekemisen ydinprosessit ja mihin kannattaa pyytää apua.

Olen päässyt puhumaan kymmenien yritysten markkinointi- ja liiketoimintajohdon kanssa. Heiltä löytyy vahvaa näkemystä – suunta ja mittarit tuntuvat olevan kunnossa. Kun sitten keskustellaan operatiivisen markkinointitiimin kanssa, joutuu välillä miettimään, onko samat mittarit osattu tai uskallettu viestiä markkinointiin. Vai onko niin kiire uusien teknologioiden ja trendien perään, ettei malteta pysähtyä tarkastelemaan omaa tekemistä? Peiliin katsominenkin voi joskus vaatia epämukavuusalueelle menemistä. Pelottaa, mitä sieltä löytyy.

Uljas uusi teknologia, samat vanhat prosessit?

Markkinointi voi olla tuloksellista ja ulkoiset mittarit vahvasti kaakossa, vaikka oma tiimi on samanaikaisesti ihan piipussa. Ei kun lisää vauhtia, seuraava trendi ja teknologia odottaa taas omaksumista. Missä on markkinoinnin pause-nappi, että saisi hetkeksi pysähtyä?

Uutta mittaria, alustaa ja käyttöjärjestelmää on tullut sellainen kerros kaiken päälle, että omat prosessit ovat hautautuneet teknovyöryn alle. Kun sitten hetkeksi pysähdytään kurkkaamaan, miten konepellin alla menee, voi tulla kylmä hiki pintaan. Deodoranttia tarvitaan, mikäli huomaat, että prosesseja on paikattu purukumilla tai resursseja oto-oletuksilla. Kun uusi teknologia on roiskaistu suoraan vanhojen prosessien päälle, kauniiden mittarilukemien alla saattaa vallita kaaos.

Silloin yrityksellä on rohkeuden paikka: hypätäänkö epämukavuusalueelle ja mietitäänkö prosessit kuntoon. Apua saa, mutta edessä voi olla valtava työmaa. Monesti tässä kohdin ei edes mietitä järjestelmiä vaan kartoitetaan nimiä ja arkista työnkulkua – missä sähköpostissa tai levynkulmalla on mikäkin versio ja kenen kommentit jäävät kysymättä.

Entä jos voisikin johtaa omaa tekemistä?

Liian monesti olen nähnyt, että perusteellisen keskustelun jälkeen markkinointi on palannut takaisin vanhoihin uomiinsa. Iso kuva pitäisi laittaa kuntoon, mutta aletaankin puhua yksittäisistä toteutuksista. Mietitään isolla porukalla, tarvitaanko Instagram-kampanjaan vielä yksi kuvavariaatio, vaihdetaanko fontti tai otetaanko kuitenkin vähän isompi kohderyhmä.

Näinkin markkinointi voi olla tuloksellista – mutta entä jos kuitenkin ottaisit aikalisän ja kehittäisit isoa kuvaa? Omia prosesseja tehostamalla ja tuotannollisia askareita ulkoistamalla on usein helpompi keskittyä luotsaamaan markkinoinnin kokonaisuutta. Kun lillukanvarret vähenevät, aikaa löytyy enemmän myös brändin kehittämiseen, sisäiseen viestintään sekä oman työn ja tiimin johtamiseen. Uskallan väittää, että nämä tehtävät ovat paljon lähempänä markkinointipäättäjän ydinosaamista kuin yksittäiset kuva- tai fonttivalinnat.