Oma osaaminen pääomana – mitä taitoja tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan?

Kun aikaisemmin nähtiin, että työnantajat olivat vastuussa henkilöstön koulutustasosta, on nykyään tavallista ajatella myös niin, että omat taidot ja osaaminen kuuluvat työntekijän oman pääoman piiriin. Mutta mitä osaamista uuden ajan työmarkkinat vaativat, ja mitä taitoja työelämässä tulisi kehittää pärjätäkseen? Muun muassa näitä asioita pohdimme 4.11. Granon webinaarissa Uuden ajan osaamiset ja ajatusmallit markkinoinnissa, jossa tietokirjailija sekä myynnin ja markkinoinnin ammattilainen Sanna Eulenberger Elotuli Oy:stä jutteli Granon myynti- ja markkinointijohtajan Mikko Mäkysen kanssa uudesta tavasta katsoa oppimista työelämässä.

Granon webinaarin osallistujista 85% oli sitä mieltä, että markkinoinnissa tällä hetkellä on akuutti uuden osaamisen tarve. Näitä tuntemuksia tukevat myös ajankohtaiset tutkimukset aiheesta, jotka nostavat esille digiajan tuomat uudet osaamisvaatimukset markkinoinnissa. Kuitenkin Suomessa on jo 60-luvulla puhuttu nopean teknisen kehityksen pulmasta. ”Vapaalla tyylillä taitajaksi” -kirjan kirjoittanut Eulenberger näkeekin, että työmarkkinoiden uudet vaatimukset pikemminkin kuvaavat niiden evoluutiota kuin revoluutiota, ja että nykyisiä työmarkkinoita etenkin leimaavat eri murrosilmiöt.

Taitoluokat ja taitokentät

Työmarkkinoiden murrosilmiöitä ovat muun muassa työn luonteen muuttuminen ja uudet työn avaintaidot. Kansainvälisiin ja kotimaisiin tutkimuksiin nojaten Eulenberger on uudessa kirjassaan kiteyttänyt tulevaisuuden työelämän taidot kolmeen eri luokkaan: oppimisen taidot, vuorovaikutustaidot sekä ajattelu ja luova ongelmanratkaisukyky. Markkinoinnissa nämä taidot esimerkiksi tarkoittavat liiketoiminnan syvällistä ymmärrystä, asiakaskokemuksen ymmärtämistä sekä kykyä ennakoida ja analysoida muuttuvaa toimintaympäristöä.

Eulenberger näkee, että tulevaisuudessa siirrymme yhä enemmän ammattikunnista taitokenttiin. Tämä tarkoittaa, että omaamamme taidot eivät sido meitä tiettyyn toimialaan tai tiukkaan ammattirooliin, vaan taitaja voi siirtyä toimialasta tai ammatista toiseen taidoillaan. Eri taitokenttiä omaavia taitajia ovat esimerkiksi empaatikot, aivotyömuotoilijat ja materiaalimallintajat. Eulenbergerin mukaan näistä varsinkin empaattisuus on markkinoijille yhä tärkeämpi taito, koska markkinoijan pitää pystyä astua asiakkaan kenkiin ja käsitellä tämän tunteita.

– Siirrymme yhä enemmän yhdessä pohdiskeluun, ja se tarkoittaa että ihmiset kohdataan ihmisinä pelkän työroolin sijaan, koska kaikkia taitoja tarvitaan. Ammattikuntien työroolien riisuminen myös inhimillistää työtä, kun me tarvitsemme enemmän moniosaajia, jotka toimivat siltoina ja tulkkeina erilaisten asiantuntijoiden välillä luomassa tolkkua ja rakentamassa yhteistä näkemystä, kuvaa Eulenberger.

Yksi murrosilmiö työmarkkinoilla on myös tarve uusille tavoille ratkaista ennen näkemättömiä ongelmia. Uutta aikakautta kuvaa ennakoimattomasti muuttuva ympäristö, jossa ei olekaan enää olemassa hyviä käytäntöjä. Kun valmis tietotaito puuttuu, me voimme oppia uutta vain kokeilemalla.

Eulenberger toteaa, että muuttuva maailma sysää työikäiset kokeilukulttuuriin ja uuden oppimisen malleihin, joihin moni ei ole kouluajoiltaan tottunut.

Inhimillisyyden vallankumous kyseenalaistaa työn merkitystä

Juuri nyt tapahtuvaa teknologista kehitystä ja digitalisaatiota kutsutaan yleisesti neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi, mutta Eulenbergerin mukaan kyse on etenkin inhimillisyyden vallankumouksesta. Tutkimusten mukaan viime vuosien suurten muutosten myötä työn merkitystä on alettu kyseenalaistaa, ja inhimilliset elämänarvot ovat syrjäyttämässä työn keskeisimpänä arvona. Elämään haetaan tasapainoa, ja sitä on myös opittu vaatimaan työelämässä. Ihmisen sosiaalisen arvon ja aseman mittari ei olekaan enää työ ja ura. Inhimillisyyden vallankumousta kuvaa myös siirtymä tutkintokeskeisestä maailmasta taitokeskeiseen maailmaan:

– Perinteisten koulutusinstituutioiden ohjelmat laahaavat työmarkkinan näkökulmasta koko ajan perässä. Ne eivät pysty vastaamaan pitkillä ja erikoistuneilla tutkinnoilla enää nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Google on esimerkiksi perustanut omia koulutusohjelmia vaihtoehtona yliopistolle, jotta he saisivat oikeanlaisia osaajia riittävän nopeasti, ja moni kansainvälinen organisaatio on jo kokonaan hylännyt tutkintoihin tuijottamisen ja keskittyy taitojen näyttämiseen rekrytoinnissa, kertoo Eulenberger.

Työn verkostomaisuus muuttaa työelämän pelisääntöjä

Työmarkkinoiden murrosilmiöihin kuuluu myös työn verkostomaisuus, jossa yhä useampi tekee projektimaisesti töitä yli organisaatio- ja maarajojen. Työn verkostoituessa työelämän pelisäännöt muuttuvat. Uusi tapa tehdä töitä ei kuitenkaan poista työntekijän tarvetta kuulua yhteisöön, mutta työntekijä saattaa etsiä ”heimonsa” muualta kuin perinteiseltä työpaikalta. 

– Parhaimmillaan verkostot lisäävät työn mielekkyyttä, monipuolisuutta ja innostavuutta. Pahimmillaan me kuplaudumme yhä enemmän erilleen toisistamme, ja syntyy epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita, koska työn väliaikaisuus saattaa lisääntyä, toteaa Eulenberger.

Uuden ajan verkostoituneessa tietotyössä organisaatioiden arvo syntyy syvällisestä yhdessä ajattelusta ja ongelmanratkaisusta – asioista, joita koneet eivät pysty tekemään puolestamme. Eulenbergerin mukaan tämä johtaa siihen, että työnantajakuvalla on entistä suurempi merkitys, kun taistelu osaajista kärjistyy. Rekrytoinnissaan organisaation pitää siksi miettiä, mikä tekee sen työyhteisön haluttavaksi globaaleilla työmarkkinoilla, joissa on osaajapula:

– Sillä, kuinka houkuttelevaksi jokin työpaikka koetaan, on ihan aidosti suurempi merkitys tulevaisuudessa. Työ kuluttajistuu, eli työn vetovoimatekijöiden pitää pystyä vastaamaan työntekijöiden hyvin yksilöllisiin odotuksiin, kuvaa Eulenberger.

Sosiaalinen pääoma myyntivalttina työmarkkinoilla

World Economic Forumin mukaan puolet maailman työväestöstä tarvitsee osaamisen uudistamista vuoteen 2025 mennessä. Työntekijälle henkilökohtaisesta sosiaalisesta pääomasta tulee tulevaisuuden työmarkkinoilla myyntivaltti mitä enemmän verkostomainen työ korostuu. Oman osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen tarkoittaa oman markkina-arvon pohtimista ja vaalimista. Eulenberger toteaa, että tärkeää on päivittää olemassa olevaa taitopalettiaan mahdollisimman usein ja hankkia taitoja pienin askelin, niin että oma osaaminen on tarpeen tullen mahdollista nostaa takaisin aallonharjalle mahdollisimman helposti:

– Kannattaa kysyä itseltään aika säännöllisesti, mihin ongelmaan minun osaamiseni on ratkaisu? Elinikäinen oppiminen sekä oppimaan oppimisen taidot ovat elintärkeitä, jos tulevaisuudessa ylipäätään haluaa tehdä töitä. Tärkein neuvoni kuitenkin on, että olkaa uteliaita ja avoimia uudelle, koska lopulta joustavan kasvun asenne ratkaisee, kehottaa Eulenberger.